Katsoin herättävän (ja hienosti tehdyn) videon Dan Pinkin luennosta RSA:lla. Luennolla Dan kertoo, mikä ihmisiä motivoi ja miten heidät saadaan tekemään työnsä hyvin. Olen tehnyt paria aika isoa projektia viime vuodet ja miettinyt samalla, miksi ne eivät motivoi. Teen kyllä kovasti töitä, mutta enemmän velvollisuuden tunteesta kuin palavan intohimon johdattamana.
Jotenkin muistelen, että tietokoneohjelmien tekeminen oli ennen jännittävää ja tuntui hyödylliseltä. Nyt projektit tuntuvat turhauttavilta, koska ne ajautuvat samoihin ongelmiin riippumatta siitä, miten toimin. En tarkoita, että projektit varsinaisesti epäonnistuvat – voi olla, että projektin lopussa asiakas on lopputulokseen tyytyväinen. Voi olla, että projektin lopussa omat esimiehet on tyytyväisiä tehtyyn työhön ja kannustavat seuraavaan hankkeeseen. Silti hankkeet tuntuvat turhauttavilta ja motivaation kerääminen niihin on joka kerta vaikeampaa. On varmaankin tullut aika tehdä jotain muuta kuin julkishallinnon ohjelmistoprojekteja.
Videossa Dan esittelee yhden asian, joka ei motivoi: raha. Sitten siinä esitellään kolme asiaa, jotka motivoivat: itsenäisyys, kehittyminen ja tekemisen merkitys. Äkkiä ajatellen voisi kuvitella, että juuri julkisella sektorilla olisi ainakin merkitykseen hyvät mahdollisuudet: olisi hienoa tehdä valtiolle hienoja järjestelmiä, jotka auttavat meitä kaikkia jonkin viraston parempana toimintana. Itsenäinen työ ja kehittymismahdollisuudet – kyllä niihinkin pitäisi olla mahdollisuudet.
Itsenäisyys. Julkishallinnon ohjelmistohankkeet tehdään tiimeillä – niin kuin varmaankin melkein kaikki ohjelmistot nykyään. Mutta yhteistyö tiimissä voi olla itsenäistä. Asioista pitää neuvotella tiimin sisällä, mutta hyvin toimivassa tiimissä omakin kanta tulee huomioitua. Tiimi voi myös jakaa töitä jäsenilleen siten, että nämä saavat tehdä osia itsenäisesti. Enemmän minua häiritsee, ettei tiimi, joka järjestelmän tekee, saa toimia itsenäisesti tiiminä. Tiimi ei pääse mukaan järjestelmän määrittelyyn, jolloin heille ei kehity syvällistä ymmärrystä järjestelmän toiminnasta. Tämän jälkeen he voivat joko kahlata huonoa dokumentaatiota tai keskustella asiakkaan ihmisten kanssa dokumentaation aukkojen täyttämiseksi. Päämääränä on tehdä sopimuksen mukainen järjestelmä, ei esimerkiksi asiakkaalle parasta järjestelmää.
Kehittyminen. Hiukan yllättäen oman kokemukseni mukaan projekteissa on mahdollista oppia paljon uusia asioita ja tehdä alan uusinta aaltoa edustavia ratkaisuja. Tämän kääntöpuolena kuitenkin on, että aikataulut ovat erittäin tiukkoja ja yhtään ylimääräistä työtuntia ei sopimuksessa oppimista varten ole. Lopputulos on, että uusia asioita kyllä oppii, mutta jatkuvassa kiireessä se ei tunnu palkitsevalta.
Merkitys. Mitä enemmän olen lukenut erilaisten järjestelmien vaatimusmäärittelyitä ja nähnyt uusia toimivia järjestelmiä, sitä enemmän tuntuu, ettei niiden tekeminen välttämättä ole palvelus kenellekään. Järjestelmät on yleensä määritelty todella kankeiksi ja työläiksi käyttää. Kun tämän päälle laitetaan jo mainitun todella kovan kiireen tuomat laatuongelmat, ei voi kuin ihmetellä, että ne ollenkaan toimivat. Ei kai kukaan koe elämäänsä merkitykselliseksi tehdessään jotain, mitä itse pitää keskinkertaisena tai huonona?
No, kaikki tämä on toki ollut minun tiedossani jo jonkin aikaa – miksi siis purkautua tänne nyt? Mitä hyötyä tästä negatiivisuudesta on? Olen käsittääkseni viimeinen ja ainoa tämän blogin kirjoittajista, joilla on jotain tekemistä julkishallinnon ohjelmistojen kanssa. Kaikki muut ovat olleet viisaampia ja keksineet jotain parempaa tekemistä jo ajat sitten. Viimeinen vuosi on saanut minut varmaksi siitä, että minunkin on aika paeta myös jonnekin muualle. Valitettavasti minun asemassani, järjestelmää toteuttavan tiimin teknisenä arkkitehtinä, en keksi mitään keinoa parantaa yllä olevia asioita. Tulemme mukaan kuvioon liian myöhässä ja olemme tekemisissä täysin ohjelmistohankintoja tuntemattomien ihmisten kanssa. Toiset asiakasorganisaatiot ovat parempia ja toiset eivä vielä parempia, mutta minun vaikutusmahdollisuuteni tuntuvat olemattomilta. Ja silloin on aika pitää taukoa.
